Lumihiutaleet tippuu hiljalleen Etelä-Suomessakin ja maa on saanut valkoisen lumipeitteen. Eletään talvea 2015. Katselen ikkunasta ulos ja mietiskelen viime kesän kalastusreissuja… samalla tulee ajatus että ensi kesäksi pitää lähteä jäämerelle. Käyn paljon kalastamassa pohjoisen vesillä ja jäämerelläkin olen ollut kalassa mutta vain rannalta vetämässä turskaa ja seitä. Nyt kuitenkin pitää päästä reissuun veneellä. Soitto kaverille joka on asunut Norjassa ja hänen kanssaan olemme monet kerrat puhuneet kesäkalastuksesta Jäämerellä. Kaveri ehdotti että vuokrataan vene paikan päältä ja yövytään mökissä, tuo ei ehdotus ei oikein kiinnostanut henkilöä, joka myy puoli ammatikseen valmiita metsästys ja kalastuspaketteja ympäri maailman. Siinä saman puhelun aikana mieleeni tuli metsästyksen ja metsästysmatkoilta kaveriksi tullut Pekka Grönholm. Pekkahan oli puhunut jäämerenkalastuksesta peurakopissa istuessamme, hänen yrityksensä on Korra elämysmatkat. Puhelun päätyttyä soitin Pekalle ja kysäisin oliko mahdollista tulla kesällä 2016 kalaan. Hän sanoi että totta kai ja näin matka oli varattu. Pyysin muutamaa ystävääni mukaan ja heitä ei paljon tarvinnut suostutella vaan ryhmämme oli kasassa. Optimaalisin kalastusryhmä on viisi kalastajaa. Mitään kalastusvälineitä yms. ei itse mukaan tarvitse ottaa vaan kaikki löytyy paikan päältä, myöskin kelluntapuvut. Paikan päällä on sauna ja lakanoiden väliin pääsee nukkumaan sekä myös ruokahuolto toimii. Nämä olivat minulle tärkeitä asioita matkaa suunnitellessa. Kaikki valmiina paketti, ei tarvitse itse murehtia mistään.
Vihdoin oli heinäkuu ja matka kohti Näätämöä alkoi. Perille päästyämme Pekka ja Hänen vaimonsa ottivat meidät vastaa kuohuvan kera, Korra elämysmatkojen Näätämön tukikohdan huvilalla. Paikka vastasi odotuksiani enemmän kuin hyvin. Juteltiin siinä matkakokemukset, katsastettiin vene jne. Sitten jo kutsuttiinkin ruokapöytään ja se vasta olikin unohtumaton kokemus… Teen päätyökseni työtä jossa asiakastapaamiset päivällisen merkeissä ympäri maailman ovat jokapäiväisiä ja tottunut monennäköisiin tarjoiluihin, mutta Näätämössä tämän tason ruokaa, tarjoilua jota ei läheskään aina saa edes Helsingin parhaista ravintoloista. Uskomatonta… ja oma kokkikin vielä. Näistä ruuista siis nautimme koko reissumme ajan, myöskin aamiaisilla ja matkaeväät veneeseen oli valmistettu samalla ammattitaidolla.
Täysinäisen vatsan kanssa olikin sitten hyvä siirtyä saunaan ja tämän jälkeen osa meni jo nukkumaan. Minua itseäni kalastuspaineet jo painoivat sen verran että kysäisin Pekalta saanko mennä viereiselle järvelle heittelemään pikku vaappua. Lupa heltisi saman tien ja lähdin vesisateiselle järvelle. Puolitoista tuntia siellä vietin ja saaliiksi harjus ja pari siikaa, siioista toinen yli 800g… eli ei turha keikka. Sitten nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää ja jäämerta.
Jäämeren kalastus oli minulle aiemmin pitkälti rannalta kalastelua sekä blogi- ja foorumitiedon varassa ja jotenkin mystistä hommaa; millä kalastetaan, mistä, missä syvyydessä, millä välineillä? Nämä ovat samat kysymykset aina kun aloitetaan uusi kalastusmuoto, mutta iso meri antaa kalastuksen kehittyessä vielä tarkempia kysymyksiä, joilla kalastusta voidaan parantaa. Tässä vaiheessa jo vähän merikalastusta oppineena voi jäämeren kalastuksesta kuitenkin sanoa että sekään ei ole mitään rakettitiedettä. Tässäkin lajissa sitkeys palkitaan.
Aamulla herätys ja aamiainen ja sitten siirtyminen kohti Neideä ja Varanginvuonoa. Päivä oli tyynehkö ja kaunis ja niin asiakkaat kuin oppaatkin olivat hyvällä mielellä valmiina merelle. Lähdimme läheiselle niemennokalle veneen kanssa katsomaan paltaankalastukseen tarvittavia tekniikoita ja ottipaikkojen luonnetta. Tällä kertaa tekniikkana oli yksi parhaista tekniikoista paltaanpyyntiin, eli tuttu ja turvallinen jigaus. Jäämerellä jigaaminen toimii pitkälti niin kuin suomessakin kuhaa pyytäessä, mutta hieman isommilla jigeillä ja heittämisen sijaan laskemalla. Pallasta pyydetään yleensä 10-40m syvyyksistä, joissa on hiekka/sora pohja. Jigeinä käytetään monenlaisia, tyypillisesti 150-500g kalajigejä. Kenties suurimpana erona normaaliin jigaukseen tulee olosuhteiden myötä, jäämerelle vuorovesivirtaukset ovat paikoitellen todella kovia ja näin ollen pakottavat kalastajaa siirtymään painavampiin jigeihin. Virtauksessa on kuitenkin myös hyviä puolia, sillä ne liikuttavat sekä venettä että jigiä. Optimaalisin tilanne lienee kun vene liikkuu virtauksessa / tuulessa 1,5-2,5km/h. Tällöin kun jigin tiputtaa pohjaan ja kelailee aina hetken välein väliveteen asti otti paikoilla, niin pallas usein haksahtaa jigin liikkeisiin.
Korostan kuitenkin että oppaidenkaan kanssa ei aina tule kalaa, ei ne mitään jumalia ole. Tärkeämpää on että paikalliset otti paikat ja niihin sopivat tekniikat iskostuisivat päähän ja luotaisiin ne niin paljon kuullut elinikäisen oppimisen avaimet. Mutta takuuvarma on Jäämereltä saat joka kerta aivan varmasti kalaa.
Aloitimme kalastuksen laittamalla turskantappovälineet kiinni, eli 400g pilkki ja matorigit. Pienen kalastelun jälkeen vavassa nytkähti ja ensimmäinen turska oli matkalla kohti aurinkoa n. 40m syvyydestä. Pieni, eli alle kympin turska, tarkemmin sanottuna sintti eli 2kg. Kalastus jatkui mutta kalaa ei noussut paljoa, joten päätimme vaihtaa paikkaa. Lähdimme pienelle patille jonka katsoin kartasta ja nopeasti pilkkien kohdatessa pohja alkoi tapahtua. Kelatessa tuntui että kyseessä oli taas pieni kala, mutta tällä kertaa ei turska, vaan tuo merien made, merimade a.k.a keila oli veneessä. taas yksi uusi laji minulle. Tuolloin en tosin tajunnut kuinka raastavaa voi olla kun kalastaa turskaa tai pallasta, niin aina tulee keila. Jos kalastat pallasta tai turskaa ja saat keilaa, niin kalastat liian lähellä pohjaa.
Päivän kuluessa veneeseen nousi normiluokan (5-8kg) turskia useita kappaleita ja alkoi turskan tärppi jo tuntua melkoisen tutulta. Ylös kelatessa tuntui vähä voimakkaampi vetäisy joka ei muistuttanut juurikaan turskaa, koska tämä lähti vetämään selvästi alaspäin, Kokokin tuntui olevan reilumpi kuin saaduilla turskilla. Silloin siima alkoi lähtemään ulos kelasta sen laisella nopeudella jota en ole nähnyt edes hain kalastuksessa, lähes samanlainen tunne kuin purjekala käy kiinni. Pekka sanoi heti että nyt on kiinni pallas. 40min väsytyksen aikana sain kalan monta kertaa 16m mutta silloin se lähti takaisin pohjaan räikän huutaessa ja parhaillaan siimaa oli ulkona 123m eli melkoista väsytystä. Sain kalan kuitenkin ylös ja täytyy myöntää että olo oli kyllä enemmänkuin tyytyväinen.
Luonnollisesti tässä vaiheessa olin aika täpinöissäni. Monet kuitenkin saavat tahkota pitkään ennen kuin pallas iskee, mutta itselle osui ensimmäisellä varsinaisella reissulla ja samalla sain vielä ylös kaksi kissakalaakin. Kokoa pallaksella oli 26,2 kg.
Kesällä pystyy kalastamaan läpi yön kun valoa riittää, jos vain kalastajien kunto kestää, me lähdimme ensimmäisenä kalastuspäivänä mereltä takaisin Näätämöön noin kello 3:00.
Näin ne kaikki kolme varaamaamme kalastuspäivää etenivät, ja joka päivä tuli uusia kokemuksia ja tilanteita. Jäämeren kalastuksessa on samoin kuin kaikessa muussakin kalastuksessa, sitkeys palkitaan ja jos haluat saada jonkin määrätyn kalan niin keskity silloin kalastamaan vain sitä lajia. Reissumme oli uskomaton ja kaikki osallistujat olivat enemmän kuin tyytyväisenä kaikkeen sisältöön. Varasimme ensi vuodeksi uuden matkan saman tien samalla porukalla.
Pekka on suunnitellut ensi vuodeksi kalastuskilpailua osallistujien kesken: Jäämeren Big five! Afrikassahan tämä on metsästäjille tuttu sanonta, siellä siihen kuuluu Leijona, Leopardi, Norsu, Sarvikuono ja puhveli. Jäämeren Big five:ssä lajit on Ruijanpallas, Kissakala, Turska, Sei ja puna-ahven, suurimman viisikon kalastanut saa palkinnoksi ilmaisen kalastusmatkan jäämerelle seuraavaksi vuodeksi. Erinomainen kilpailu hyvällä palkinnolla, minä myös lähden palkintoa tavoittelemaan.
Paljon kiitoksia Korra Elämysmatkoille, henkilökunnalle, Jounille ja Grönholmin pariskunnalle erinomaisesta matkasta!
Tomi Kulmala